Hei,

meillä ei ole ollut blogia käytössä pitkään aikaan, mutta nyt, hajotettuani neljän mitteliuroksen lauman muutettuani lapsuudenkodistani Helsingistä Tampereelle opiskelemaan ja otettuani kaksi rakasta karvakorvaa mukaan, voisin yrittää aktivoitua kuulumisten päivittelyn saralla. Jotenkin tuntuu siltä, että Facebookiin tulee kirjailtua paljon ahkerammin, mutta jos vaikka tänne saisin aikaiseksi kirjoitella ihan kunnon juttuja, kuten treeni-, kisa- ja arkihaastekuulumisia. :)

Koirat muuttivat Tampereelle viime sunnuntaina 20.9., eikä alku ollut kovin ruusuinen. Heti ensimmäisenä päivänä, jona jouduin koirat jättämään uuteen kotiin keskenään, kävi ilmi, että Kodaa ei todellakaan huvittanut jäädä yksin odottelemaan, tuleeko ilkeä kamala omistaja koskaan takaisin vai jääkö pieni harmaa ihan yksin loppuelämäkseen. Oireina siis sydäntä riipivä haukkuminen ja oven raapiminen, joka alkoi heti oven suljettuani, ja muutaman kerran Koda on haukkunut myös tullessani kotiin. Itse asiassa tänään oli ensimmäinen kerta, kun herrat jäivät ihan hiljaa kotiin lähtiessäni luennolle ja olivat hiljaa myös tullessani. Peukut pystyssä, että Hullu Harmaakin alkaa nyt sopeutua ja uskoa, että ei ole jäämässä heitteille! Luonteeltaanhan Koda on aina ollut varsinainen perskärpänen, mutta näköjään uudessa ympäristössä ominaisuus pääsee ihan uusiin mittoihin, eikä siihen hätään auta edes tyynen rauhallisesti kotiin jäävän Hipun esimerkki. Uutena linjana meillä on nyt sitten, että tullessani kotiin koiriin ei kiinnitetä mitään huomiota, vaikka kuinka tunkisivat lähelle. Tämänpäiväisen perusteella yksinjääminen on helpompaa aamuisin kuin iltapäivästä, joten eiköhän sen tiedon avulla nyt lähdetä tätä työstämään. Kerran jätin pojille possunkorvat aktivoinniksi käydessäni kaupassa (ei haukahdustakaan lähtiessäni tai tullessani, Kodalta en saanut minkäänlaista huomionosoitusta), mutta eipä noille oikein mitään uskalla kovin moneksi tunniksi jättää. Mutta toiveikas olen nyt, kun muutaman kerran ollaan hiljaisuus saatu onnistumaan!

Tänään käytiin läheisellä kentällä treenaamassa lenkin yhteydessä vähän rallya, kun pojat olivat ensin saaneet painella hännät suorina menemään ja oli tehty yhteiskaukoja herättelyksi. Hipun kanssa erityismuistuttelun kohteiksi joutuivat hidas kävely (painava peppu meinasi koitua kohtaloksi) ja oikean puolen perusasento, jota on kyllä viime aikoina hinkattu, mutta joka näyttää ottavan hieman takapakkia, samoin liikkeestä istuminen on treenitauon aikana hidastunut. Hienosti sujuivat VOI- ja MES-luokkien käännökset ja oikean puolen seuraaminen, johon saatiin kerrankin kunnon vire. Kodan kanssa tehtiin "vireylilyöntiseuruuta", joka näytti parantavan seuraamispaikkaa ja kontaktia, hiottiin suoraan peruuttamista vasemmalla puolella ja muistuteltiin 90 asteen paikalla kääntymistä oikealla puolella. Vielä on paljon tehtävää ennen lokakuun rotumestaruuskisoja, mutta on niissä kisoissa ennenkin käyty treenaamatta. :D Paljonhan tässä toisaalta vielä ehtii!

Huomenna vietetään rauhallista päivää, ainakin yksi kotiinjäämisharjoitus on luvassa mutta muuten voi olla, ettei paljon tehdä. Sunnuntaina onkin suuntana Janakkala ja agilityn rotumestikset molempien herrojen kanssa. Katsotaan, jos siitä vaikka keksisin jotain sitten kirjoitella. :)