20151011_164222%5B1%5D.jpg

Muutama ensimmäinen viikko Tampereella poikien kanssa on mennyt kuin hujauksessa, ja paljon on ehditty jo tehdä. Nautimme päivittäin upeista maisemista kotimme lähistöllä, matkustelemme bussilla uusiin paikkoihin ja treenailemme fiiliksen mukaan. Herrojen mielestä ehdottomasti parasta on ulkoilu ja riekkuminen vapaana, mitä puuhaamme päivittäin: jos tällä konstilla ei saada onnellisia koiria, jotka makaavat kotona ollessamme lattiamattoina, niin ei sitten millään. :)

27.9. kävimme Hipun ja Kodan kanssa mitteleiden agilityn rotumestiksissä Janakkalassa. Oma jännitysmomenttinsa oli junamatka Tampereelta Hämeenlinnaan, josta saimme äidiltäni kyydin Janakkalaan. Ei junassa mitään, ovat nämä ennenkin junailleet, mutta pientä päänvaivaa aiheutti vaunun vaihtuminen niin, että koirien kanssa päädyttiin lopulta normaaliin vaunuun; ensin olin vaan häkeltyneenä, kun koiravaunua ei omasta vaunustamme löytynyt, mutta onneksi muilta matkustajilta selvisi, että oli tullut junan vaihto ja samalla erikoisjärjestely lemmikkien suhteen. Joku matkustajahan tietysti ehti huutelemaan, että "ei tää mikään koiravaunu oo", mutta olipa sitten kuitenkin. Toivottavasti ei tyyppi saanut elinikäisiä traumoja :P

Janakkalaan päästyämme käytiin ilmoittautumassa, katseltiin ratoja ja lämppäsin koirat. Hippu ja Koda kisasivat rotumestisradoilla epävirallisina, koska kyseessä oli kakkosluokan rata (Hippu on ykkösissä ja Koda kolmosissa). Kodan kanssa ratojen olisi pitänyt olla tietysti helpompia, mutta no... eihän se luokka mitään tuloksista välttämättä kerro :P Molemmilta radoilta saatiin hylly, toiselta niistä se oli hieno ja hyllytys täysin mun syy, kun ohjasin Kodan A:n sijaan putkeen. Ensimmäisellä näkyi taas hyppyhaluttomuutta, kun Koda kiersi muutaman hypyn eikä hypännyt. Toivon, että syynä olivat rimat, jotka oli taas nostettu tappiin, mutta kai Koda pitäisi hierojallekin jossain vaiheessa viedä... Saisin myös huomattavasti itse aktivoitua viikoittaisessa venyttelyssä. Ohjauskin oli toisaalta aika ruosteessa molemmilla radoilla, mutta laitan sen piikkiin, ettei agia ole pitkään aikaan päästy treenaamaan yhdessä. Hippu taas yllätti positiivisesti, ensimmäiseltä radalta saatiin kieltovitonen ja yliaikaa, kun ennen A:ta Hippu päätti jäädä rapsuttelemaan korvaansa - mikä lie kirppu yhtäkkiä iskenyt. Tällä radalla sijoituimme kuitenkin mestaruuskisassa minien neljänsiksi. Muuten meno oli oikein mukavaa, ja kepitkin herra haki upeasti. Toisella radalla taas mokasimme kepit, enkä jäänyt niitä enää kolmatta kertaa hinkkaamaan, joten otettiin sieltä hylky. Superkivaa kuitenkin oli!

Hipun radat: A ja B - Kodan radat A ja B

4.10. koitti toinen odotettu (ja pelätty) koiravuoden kohokohta, kun pääsimme Nikin kanssa kisaamaan rally-tokon SM-kisoissa Ylöjärvellä HSKH:n joukkueessa, johon kuuluivat lisäksi ALO Kati & pyrpap Vissa, AVO Anita & kääsnau Vinski, MES Eva-Lotta & shelam Tinja ja MES Oona & Ora. Ensinnäkin olin Nikin nähnyt viimeksi viikko ennen kisoja (äitini ja Jekku ja Niki tosin tulivat Tampereelle jo lauantaina) ja toiseksi viimeisistä treeneistämme oli todella pitkä aika. Mutta eipä siinä mitään, tiesin Nikillä olevan kaikki ALOn kyltit hallussa, jos vain kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan. Ennen rataa Niki vaikutti melko nuutuneelta (olimme olleet kisapaikalla jo jonkin aikaa) ja jopa epämotivoituneelta, mikä meinasi saada mussa aikaan pienen paniikin (en ole koskaan tainnut jännittää kisasuoritusta noin paljon), mutta kehään oli mentävä. Radalla unohtuivat kaikki turhat mietteet ja oikeastaan kaikki muu kuin itse suoritus. Muutama vinohko asento tuli ja pieni ymmärtämättömyys maahanmenon kanssa, mutta radan jälkeen mulla oli todella tyyni olo. Sehän sujui! Pisteitä odotellessa jännitettiin tovi, mutta kun saatiin kuulla tulos, meinasin tipahtaa takamukselleni. 99 pistettä, siis vain yhden pisteen vähennys (vino) maahanmenosta! Samalla Niki sai koulutustunnuksen RTK1 eli ensimmäisen virallisen rally-koularin meidän koiristamme. HSKH:n joukkue onnistui saamaan kolme tulosta ja sijoittui 13. 40 joukkueesta, ihan supermahtavasti siis oli. Oli kunnia olla mukana ja päästä edustamaan omaa seuraa!

Nikin rata videolla

12079816_10206679436776819_4942155523356

kuva Hanne Lehtimäki

Kisailujen ohessa olemme jatkaneet kotiutumistamme Tampereelle, ja alkaa tuntua siltä, että olemme päässeet jonkinlaiseen alkuun. Kävin ostamassa Kodalle eroahdistusta lievittämään Pet Remedyn, jonka vaikutuksesta en mene takuuseen, mutta ainakin lähtemistilanne on rauhoittunut, eikä Koda enää saa tärinäkohtausta tullessani kotiin. Audacityn olen jättänyt äänittämään lähtiessäni kotoa, ja haukkumisen määrä on vaihdellut: tänään koulussa ollessani haukkuja oli vain yksittäisiä ja pitkiä hiljaisia aikoja välissä, mutta esimerkiksi sunnuntaina haukkuminen oli ollut huomattavasti runsaampaa. Mielessä on käynyt, josko koirien mielestä olisi ymmärrettävämpää, että olen poissa aamulla/päivällä kuin illasta, mitä haukkuäänitysten tulokset tukevat tällä hetkellä. Jatkamme siis yksinoloharjoituksia erityisesti illasta... Selkeästi parempi tulos on tullut kun Hipulla on ollut haukkupanta, mikä voisi merkitä sitä, että Hipun ollessa hiljaa Koda kerää vähemmän kierroksia eikä hauku ahdistuksissaan.

Viime aikoina olemme käyneet treenaamassa rallya lähes joka päivä, useimmiten läheisellä kentällä. Eilen kuitenkin lähdimme bussilla katsastamaan uutta treenikenttää, kun saimme seuraa Reetasta ja Lumosta, ja reissu olikin oikein hauska ja onnistunut. Hipun kanssa teimme vanhojen tokosääntöjen ALO-paikkiksen Lumon seurana, sitten teimme seuraamispätkiä auttaessamme häiriötreenissä ja siirryimme sen jälkeen rally-tokoon. Olen todella iloinen, kuinka puolenvaihdot sujuvat Hipulla nykyään (kun ajatus on mukana) erittäin sujuvasti, jopa puolenvaihto edessä, jonka kanssa on aina välilä otettu takapakkia. Painotus eilisen treenissä oli kuitenkin liikkestä istumisessa, joka alkoi muistuttelun jälkeen sujua melko hyvin erityisesti vasemmalla puolella, ja merkissä, joka sujui merkin tökkäämistä nenällä lukuun ottamatta upeasti: nopeasti, tarkasti ja epäröimättä. Kun laitoin muutaman häiriön merkin ympärille (en kovin lähelle), jäi Hippu kerran matkalle kysymään suuntaa, mutta häiriökin saatiin sitten tehtyä ongelmitta. Edessä peruuttamista kokeiltiin eilen ja sitä ollaan treenattu kotona lähes päivittäin, ja kolme koiranmittaa menee jo! Ihan uskomatonta edistystä on tapahtunut ihan viime aikoina, kiittäkäämme siitä silkkaa itsepäisyyttä ohjaajan taholta ja kärsivällisyyttä Hipun taholta :) Kodan kanssa työstettiin oikean puolen perusasentoa. Kodalla selkeästi on jo käsitys siitä, mitä siltä halutaan, mutta jää usein vinoon tai poikittain. Eilen naksuttelin useamman toiston lihapullan avulla, ja pienellä käsimerkillä saatiin monta onnistumista! Jes. Lisäksi harjoiteltiin puolenvaihtoa jalkojen välistä, mikä saatiin eilen menemään Kodan hyvän vireen ansiosta sujuvasti, ja käytösruutu tehtiin kahdesti, ensin sivulla istuen ja sitten edessä maaten, palkkaamalla noin puolen minuutin välein. Treenattavaa on vielä, mutta ihanaa viimein nähdä edistystä tapahtuvan!

20151014_160249~2%5B1%5D.jpg

Seuraavaksi kisarintamalla on tiedossa mittelien rally-tokomestaruudet 31.10. Lahdessa VAUlla, näihin mittelöihin on ilmoitettu Hippu MESiin, Koda VOIhin ja Niki ensimmäistä kertaa AVOon (apua). Pääsen siis ohjaamaan peräti kolmea koiraa, mutta onhan sen jo kerran nähty onnistuvan Vantaalla seuramestiksissä. :) Seuraava päivitys tulossa siis viimeistään kisojen jälkeen!

20151011_165022%5B1%5D.jpg

Lemppari lenkkireitin varrelta

Lopuksi vielä ilmoitusasia: kennelnimianomukseni on käsitelty Kennelliitossa 22.9. ja kaksi nimiehdotusta hyväksyttiin. :) Innolla odotan, milloin nämä ehdotukset näkyvät Koiramme-lehdessä ja milloin (toivottavasti) tulee tieto, että kennelnimi on myönnetty!